Virpi Pekkalan kortteja

Mikkelin Kenkäverossa oli kesän aikana korttitaiteilija Virpi Pekkalan näyttely, jonka aiheena oli puutarha kaikkina vuodenaikoina. Näyttelyn tiimoilta mukaani tarttui muutamia suloisia postikortteja, joiden syksyisten teemojen odotin silloin tuovan piristystä arjen keskelle. Kun puolukkametsälle meno ei tänään onnistunutkaan, oli aikaa siivoilla ja laittaa nuo kortitkin esille. 

Pekkalan kaikki kortit ovat erikseen nimettyjä, ja tämä "Tattilassa" -kortti löysi paikkansa mummoltani perityn vanhan peilipöydän päältä. Sivupeilit ovat kadonneet tai särkyneet, mutta pöytä on muuten hyväkuntoinen ja mahtui sopivasti olohuoneemme ikkunasyvennykseen. Korttitelineenä toimii jokin aika sitten kirpputorilta löytämäni veneenmallinen teline, ja etualan linnut ovat enoni taiteilemia. Alkuperäisesti terrakotanpunainen nojatuoli sai kesän alussa vaihtelun vuoksi ylleen vaaleansinisen samettikankaan, jonka ompelin käsin löyhästi tuolin malliseksi.  Isoäidinneliöinen tyyny on myös vanha kirpparilöytö.

"Tattilassa / Karl-Johans land"

 

"Maistiaisia... / Provsmakning..."

Kävin aamulla paikalliselta torilta ostamassa tämän syksyn ensimmäiset kotimaiset omenat - ne oli ihanan kirpeitä ja mehukkaita, alkoi ihan poskissa kihelmöidä. Kotona ladoin omenat punaiselle keittiönpöydällemme Arabian valkoisen vadin päälle, ja Pekkalan "Maistiaisia"-kortti oli enemmän kuin oikeutettu asettumaan niiden viereen. Muutaessamme en olisi koskaan uskonut, että ihastun avomieheni sukulaisilta saatuun vanhaan, punaiseen, jatkolevyiseen pöytään. Olen aina vieroksunut punaisia sisustuselementtejä, mutta tässä asunnossa väri näytti raikkaalta ja kotoisalta, ja hyvän maalipintansa vuoksi pöydällä on usein vain kapea kaitaliina. Pöydän seurana on kolme valkoista pinnatuolia, nekin on saatu sukulaisilta. Korttiteline oli edullinen, mutta suloinen löytö.

Keittiön lavuaarin viereiseen nurkkaukseen olen laittanut kehystämättömän metsäaiheisen maisemamaalauksen. Iittalan vihreät tuikut ja vanha vihreä pullo käyvät siihen hyvin ja tuovat pirteää vihreyttä muuten valkoiseen keittiöömme. Pekkalan sienikortti sopi tähän maailmaan kuin nakutettu, ja kaappieni kätköistä löytyi vielä kolmaskin teline, johon kortin sain asetettua. Tällaiset telineet ovat helppoja, halpoja ja käytännöllisiä, ja niiden avulla on vaivatonta tuoda uutta ilmettä asetelmiin. Olen vain huomannut, että kissallamme on kelmimäinen tapa käydä kumoamassa niitä...

"Näitä suppiloita minä vaan... / Bara trattkantareller..."

(Kuvanlaatu ei ole mikään mainioin, mutta en ole valokuvaaja. Kiikaritkin on velipojalta vipattu :D)