Hannu Salama: Juhannustanssit

”… nyt on juhannusaatto ja sinä makaat täällä ja juuri kun ihmisen pitäs kerran suvessa juhlia.”

Hannu Salaman suomalaisen kirjallisuuden klassikon maineen saavuttanut läpimurtoteos Juhannustanssit (2003, 1. painoksen (ilmestyi 1964) muuttamaton laitos) kuvaa suomalaisen nuorison juhannusaaton juhlintaa tanssipaikalla. Teoksen esittämä ruokoton kieli, estoton seksuaalisuus ja jumalanpilkka olivat vielä 1960-luvun yhteiskunnassa tabuja, ja ilmestyessään kirja aiheuttikin ns. Salama-sodan, kirjallis-oikeudellisten tapahtumien ketjun, jonka seurauksena Hannu Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen harkitusta jumalanpilkasta. Silloinen presidentti U. Kekkonen kuitenkin armahti hänet, mutta Juhannustanssit säilyi osin sensuroituna 1990-luvulle saakka.

Nykyaikana teos ei tunnu niin shokeeraavalta, vaikka on helppo ymmärtää, miksi se herätti aikalaisissaan niin suurta pahennusta. Henkilöhahmo Hiltusen humalan keskeltä pitämä, sensuurin kohteeksi joutunut pilasaarna on kekseliäästi, vaikkakin ronskisti kirjoitettu: ”Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi.”

Nyt kun uskonto on tietyiltä osin menettänyt alaansa ihmisten arvomaailmassa, ainakin verrattuna tilanteeseen puoli vuosisataa sitten, on saarnan humoristiset piirteet helppo huomata. Kirjan muitakin osia on nykyaikana helpompi katsoa puhtaana ironiana, ilman sen suurempaa häpeän tunnetta. Salaman, kuten myös monen tuon ajan muusikon ja taiteilijan, tarkoituksena on ollut kritisoida vallitsevaa ajatusmaailmaa ja jumalkuvaa, ja tuoda esille arvomaailman muutosta, joka enenevässä määrin lähti liikkeelle juuri 1960-luvulla mm. kaupungistumisen myötä. Kuten yleensä, niin suuri muutos ei ollut helppo, eikä Salama suinkaan ollut ainoa kirjailija, joka joutui syyniin.

Juhannustansseissa kertojan näkökulma vaihtelee henkilöstä toiseen lähes joka luvussa, mutta muutamaa takaumaa lukuun ottamatta tapahtumat sijoittuvat yhteen iltaan ja samaan miljööseen. Vaikka teos on nopealukuinen, minulle tuotti välillä ongelmia hahmottaa, kenestä henkilöstä on kulloinkin kyse, sillä kuvioihin ilmestyi välillä veljeksiä ja sisaruksia, ja hahmoja puhuteltiin vuoroin etu- ja sukunimillä. Salaman kuvailemaan tunnelmaan on kuitenkin helppo päästä mukaan, sillä kaunistelematta kirjoitettu teksti luo todentuntuisen mielikuvan kesäillasta ja -yöstä. Harvoin kirjallisuudessa myöskään törmää niin rehellisesti ja koristelematta kuvattuun seksikohtaukseen, kuin miten tanssipaikan vahtimestarin ja hänen entisen rakastajansa siskon puskajyystö on kuvattu. Nuorten naisten seksuaalinen objektivointi ja nuorten miesten estottomuus ja humalahakuisuus tulee teoksessa myös kursailematta esille. Teoksen loppupuolella tapahtuva, tansseista palaavan täyden bussin ja vastaantulevan humaltuneen kuskin ohjaaman henkilöauton törmäys päättää vaihderikkaan juhlinnan. Sitä voisi pitää teoksen käänteentekevänä herättäjänä ja loppuhuipennuksena. Osaltaan kohtaus olisi helppo ymmärtää eräänlaisena opetuksena siveettömyyden harjoittamisesta, sillä uhreiltakaan ei vältytä. Kuitenkin siinä piilee selvästi jokin muu merkitys. Minulle se tuo mieleen räjähtävän pysäytyksen, jonka jälkeen saa valita mihin suuntaan haluaa ajatusmaailmaansa ohjata, sillä tällaista muutosherkkyyttä voi aistia myös erään keskeisen henkilöhahmon Paavon mietteistä kirjan lopussa.

Juhannustanssit oli vallitsevaan ajankohtaan nähden soveltuvaa lukemista, sillä päivän jo lyhentyessä oli mukava palata takaisin keskikesän valoisiin öihin juhannuskokkoineen ja lavatanssitunnelmineen. Onhan se juhannus juhlimisen arvoinen.